Rajua olkoon elämäsi - Varo mitä ajattelet

Edellisen kirjoitukseni jälkeen äitini muistutti minua nuoruuteni ajan pankkikirjasta - kyllä, pankkikirja tuli mieleen, muistan kyseisen pankkikirjan itsekin selvästi. Se oli silloisen postipankin pankkikirja. Kirjassa oli muovinen suojakansi, hopeanharmaaksi muistelen sen väriä. No mitä ihmeellistä pankkikirjassa ja miten se liittyy kokemusasiantuntijatekstiini? Olin liimannut sisäkanteen pienen tekstin jonka olin löytänyt jostain lehdestä. Teksti kuului näin: Rajua olkoon elämäsi.

Oliko kenties ennuste tulevasta, vai mikä lie, mutta teksti on pitänyt paikkansa koko elämäni ajan. Aina sattuu ja tapahtuu, tunnen itseni välillä Aku Ankaksi joka on aina jollain tavalla epäonninen ja tapaturma-altis ym. En nyt ala tässä kertoilemaan sen kummemmin elämäni vaiheita tarkemmin, olen niitä aiemmissa blogeissa kyllä kertonut. En jaksa niihin enää perehtyä. Joka tapauksessa nuoruus oli melko rajua ja tapahtumarikasta, useinmiten huonolla tavalla. Monesti olin hukassa sekä psyykkisesti että ihan fyysisestikin. Poikaystävät vaihtuivat eivätkä välttämättä olleet mitään ihannevävyjä. Alkoholilla oli suuri vaikutus moniin asioihin. Jotenkin kuitenkin menisin vielä pidemmälle menneisyyteen, elämäni muuttujiin on vaikuttanut varmaan paljon koulukiusaamistausta. Niin kauan kun olin kiusattu, olin myös alistettu. Kun viimein sain rohkeutta olla välittämättä kiusaamisesta, muutuin itsekin täysin erilaiseksi. En varsinaisesti kiusaajaksi, no koulukin loppui siinä vaiheessa. Aloin pitää puoliani eri tavalla, olin ehkä välinpitämätön ja kylmä, samaan aikaan herkkä ja tunteellinen. Saatoin olla jopa kaksisuuntainen jo tuolloin, tai ainakin siihen verrattavia oireita. Masennusta ja maniaa vuorotellen.

Varo mitä ajattelet, eli ajattelinko että elämäni pitää olla rajua ja aiheutin itsestään ennustavan elämän itselleni. En usko, ehkä vain tiesin että elämäni tulee olemaan melkoista pyöritystä ja vuoristorataa. On asioita jotka olisi voinut jäädä tekemättä ja asioita joita olisi sen sijaan pitänyt tehdä. Kadunko asioita joita on tullut tehtyä? En kadu, enää, koska se ei muuta mitään, tehtyjä asioita ei saa tekemättömäksi vaikka niitä kuinka katuisi. Enkä harmittele myöskään niitä asioita joita en tehnyt vaikka olisi ollut mahdollisuus. Omien valintojeni kautta olen saanut kokea surua ja murhetta, epätoivoisia tekoja, mutta myös paljon hyvää. Näin jälkeenpäin ajatellen hyvä on kuitenkin jäänyt elämään enemmän kuin paha.

Ilman niitä kaikkia kokemuksia en olisi minä. En olisi kokemusasiantuntija. En tiedä mitä olisin. Ehkä olisin kiltti kotirouva, hyväpalkkainen työntekijä, ehkä koditon alkoholisti, kaikkihan on mahdollista. Olen kaikesta huolimatta aika tyytyväinen nykyiseen elämääni. Edelleen koko ajan sattuu ja tapahtuu. Veljeni eilen sanoi puhelimessa, että miten on mahdollista että minulla on aina huono tuuri autojen kanssa. En edes muista kuinka monta autoa minulla on ollut, koko ajan ne kuitenkin hajoaa ja ostan uuden vanhan auton tilalle, ehkä muutaman kerran korjautan autoa välillä ennenkuin luovutan. Nytkin keväällä ostamani auto on ollut huollossa jo kolme kertaa. Huollot ovat jo nyt yhteensä maksaneet enemmän kuin auto maksoi ostaessani sen.

Hammasongelmastani kerroin täällä aiemmin. Eilen piti käydä terveyskeskuksessa kun silmäni alkoi oireilla. Silmäluomi kutisi ja turposi, vesi valui silmästä oikosenaan. No siellä oli luominäppy tai siis on vieläkin. Onkohan se se jota sanotaan myös näärännäpyksi? Luultavasti. Sain antibioottitippoja siihen vaivaan.

Joka vuosi ennen joulua on jo kauan aikaa ollut Joulukatastrofien aika. Ennen joulua hajoaa kalliita laitteita, kuten televisio, vesivaraaja, auto tai muu vähän kalliimpi juttu, sattuu pieniä onnettomuuksia tai sairauksia. Joten ei tämä mitään uutta ole, että tässä on sattunut kaikenlaista ja jouluun on vielä aikaa, tässähän ehtii tapahtua vaikka mitä jännää vielä. Eikun jännäämään tulevaa joulunaikaa.