18 marraskuuta, 2019

Hammasongelmia

Ketään tuskin kiinnostaa minun hammasongelmani. Silti kirjoitan siitä. Pari viikkoa sitten yhdestä hampaasta lähti toinen puoli amalgaamipaikan ympäriltä, seuraavalla viikolla lähti viereisestä hampaasta myös. Tässä vaiheessa oli ensimmäisen hampaan amalgaamipaikka pudonnut jo ajat sitten. Nyt viimeistään piti mennä hammaslääkäriin. Hän otti röntgenkuvat hampaista ja totesi että ei ole mitään pelastettavaa vaan loputkin jäänteet pitää poistaa. Sitä ennen piti syödä antibioottikuuri, ja kuten lähes kaikki naiset tietävät, antibiootti aiheuttaa tietynlaisia vaivoja. Intiimivaivojen lisäksi maha meni ihan sekaisin ja vaikka mitä. En ollut tajunnut heti ostaa maitohappobakteereja apteekista. Kävin niitä myöhemmin ostamassa. Olipa kamala viikko kaikkien vaivojen kanssa. Tänään nuo kaksi hammasjuurta sitten lopulta poistettiin. Nyt minulta puuttuu yhteensä kuusi poskihammasta. Ei kivaa ollenkaan. Alkaa syömähampaat olla vähissä. Tavallaan onneksi ne ovat poskihampaita kaikki jotka puuttuvat, vielä kehtaa hymyillä jollain tavalla.

Kun olin lapsi, ei niin pidetty hammashuoltoa tärkeänä, ilmeisesti. Koulussa kyllä piti purskutella säännöllisin väliajoin fluorilitkulla suunsa. Reikiä silti vaan tuli, ei vissiin kotona kuitenkaan hampaiden harjausta tehty kunolla. Niinpä minun hampaani on paikattu jo kansakouluaikana useimmat. Nyt sitten nämä jo moneen kertaan paikatut hampaat alkavat olla niin haperia ettei niistä enää mitään saa. Nykyään on monelaista proteesia ja implanttia saatavilla, että ongelman saisi ratkaistua. Vaan mitä ne maksaa, paljon, eikä minun vähäiset tuloni riitä moiseen touhuun.

Voisin syyttää tätä viha-rakkaus sairautta osittain rahattomuudesta, joskus on ollut hyvät tulot ja rahaa on ollut ja olisi jäänyt jos olisi osannut olla silloin viisas. Maniapäissään sitä on tullut tuhlattua yhteen ja toiseen asiaan rahaa vaikka kuinka paljon. Sitä kuvittelee olevansa rikas ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista silloin kun on mania päällä, järkihän ei ole mukana silloin ollenkaan. Valitettavasti. En ole ainut tämän asian kanssa kamppaileva, lähes kaikilla kaksisuuntaista sairastavilla on sama ongelma. Monet joutuvat velkakierteeseen ja menettävät luottotietonsa ja omaisuutensa ja vaikka mitä. Minä olen säästynyt luottotietojen menetykseltä, omituista kyllä. Nyt kun sairaus on tasapainossa ja periaatteessa kaikki hyvin sen puolesta, ei ole enää pelastettavaa. Täytyy yrittää tulla toimeen niillä vähillä tuloilla mitä tulee.

Vaikka näitä tällaisia vaikeuksia tulee eteen, pari viikkoa ennen tätä hammasjuttua auton korjaukseen meni yli 400 euroa, en osaa jostain syystä olla kovin huolissani. Kait sitä on oppinut että asiat aina järjestyvät tavalla tai toisella. Ja kyllä ne ovatkin järjestyneet. Sitä on oppinut myös tyytymään vähän vähempään. Ja ne kaikki tavarat ja materiaalit (lähinnä askartelu, taiteilu ym sellainen) olen ostanut joskus muinoin. Aina on pitänyt saada jotain uutta kivaa, enkä ole käyttänyt kuitenkaan niin paljon kuin minulla on ollut. Nyt minulla on aikaa askarrella ja taiteilla, ja näitä asioita löytyy Astan Askareet blogistani. Joskus, täytyy myöntää, tulee ostettua jotain uutta. Ihan vaan mielenpiristykseksi.

Nyt täytyy mennä ottamaan särkylääke, puudutus alkaa väistyä ja tilalle on tulossa armoton särky. No kai nyt kun kerralla viedään jopa kaksi hammasta ja vielä vieretysten. Niin vielä yksi asia, tässä joku vuosi sitten vietiin toisesta poskesta yksi hammas, se aiheutti ärrävian, joka lievänä oli jo entuudestaan. Mitkähän kirjaimet nyt alkaa kuulostaa oudolta?





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun kävit, tervetuloa uudelleen